tiistai, 8. heinäkuu 2008
Joskus se vaan ei niin ole
Monissa työpaikoilla on monesti läheltäpiti tilanteita ja monista moni selviää pelkällä pelästyksellä ja naurulla jälkikäteen mutta joskus se vaan ei ole läheltäpiti tilanne ja silloin kun se ei ole niin silloin se aina tapahtuu ihmiselle jolle niin ei saisi käydä. Tänään meillä töissä aamu alkoi rauhallisissa merkeissä. Saavuin töihin hyvissä ajoin ja menin kerämään kahvikuppia kahvi nurkkauksesta että saisin aamu kahvin koska kotona sitä en juonut koska jhena herää melkein aina pari-puolitoista tuntia ennen minua ja sitten herättää minut puoli tuntia ennen töihin menoa mikä riittää minulle hyvin. Mutta töissä päivä meni todella hyvin kunnes kello alkoi lähentelee kolmea. Työkaverin kanssa lastasimme rekan viimeisiä tavaroita ja enään meillä oli jäljellä tietokoneen lcd monitoreja noin parisataa. Seisoin parinmetrin korkeudella trukin sarvilla ja tämä työkaveri seisoi myös parin metrin korkeudella siinä. Tämä työkaveri on vanha mies joka tuli auttaa meitä töissä kun on kiireitä vaikkä hän onkin jo siinä 70vuotias. Ojentelin hänelle tavaroita trukin sarvilta ja sitten hän sanoi että "enään ei mahdu" käänyin ja laitin monitorin takaisin trukin sarville ja käänyin takasin autoakohti niin samassa näin kuinka tämä vanha työkaverini tippui alaspäin naama edellä ja ehdin ajatella siinä jo että nyt sattuu ja paljon ja samalla mietin että ei toi voi nyt tapahtua hänelle. PÄTS, hän tippui naama edelle kaksimetriä minua alemmaksi ja veri pirskahti betonilattialle. kaikki pelästyimme heti pahinta. Sitten toimistosta alkoi yksi toisensa perään miehiä tulla kattomaan tätä eläkeläistä että kuinka kävi. Yksi toimisto tekiä veti minua hihasta ja kysyi että onko tuo loukkaantunut juonnu viinaa ja siinä mulla alkoi heti keittää. Tapaturma ja toinen alkaa heti syyttelee että loukkaantunut olisi juonnu viinaa toissä. Yksi pomo antoi tehtävän toimisto työn tekiälle että viee hänet heti sairaalaan, itse aloin jo melkein huutelee että tilatkaa se vitun ambulanssi mut ei toimisto työn tekiä vaan kyseli kuka vie tämän sairaalaan vaikka hänet käskettiin viemään ja heti yrittää laistaa tehtävästä. Sanoin heti että minä voin viedä vaikka en tiedäkkään missä on lähin kunhan joku nouvoo mutta onneksi sitten se toimisto työntekiä lähti viemään tätä sairaalaan koska minä en tiedä missä olisi ollut lähin. Loppu päivän kaikki oli hiljaa töissä ja toivoi ettei työkaverille olisi pahasti käynnyt.
Kommentit