Eilen juttelin yhden Ninun kanssa aika myöhään ja juttelimme niin asunnoista kuin ihmisen elämisestä, ennen nukkumaan menoa puhe kääntyi siihen kuinka Ninu joutuu mennä aikasemmin töihin koska hän avaa tällä kertaa työpaikan ovet ja hän pelkäsi että kumminkin hän nukkuu pommiin. Aamulla sitten heräsin ensiksi kuudelta että menisin kävelylle ennen töitä mutta ääh en jaksanut tällä kertaa ja vedin peton korvien yli ja säädin herätys kelloa eteen päin. Sitten myöhemmin kello soi uudestaan seitsemältä ja painoinpa snooze nappia sitten miettien "vähän aikaa vielä" ja seuraavaksi heräsin klo8 ja samassa muistin eilisen keskustelun myöhästymisestä ja mietin "niimpä tietenkin". Annoin elukoille sapuskaa, hyppäsin duuni kuteisiin ja painuin töihin, töihin päästyä huomasin että oli myöhästynyt vaan 10min joten ei se onneksi paljoa ole. Varsinkin kun vertaa sitä siihen kun olin 20 vuotta ja töissä nosturin kuljettajana yhdessä firmassa niin silloin se oli kylläkin sellaista että sitä meni silloin töihin kun jaksoi.

Olipa töissä todella kiirettä, ei edes ehtinyt istua ja juoda kahvia....... yeah right, ei ollukkaan tänään mitään muuta tekemistä kuin istua ja juoda kahvia. Ei käynyt rekan rekkaa duunissa sitä potkittiin palloa, teipattiin työkaveri tuoliin kiinni kun hän nukahti, mentiin potku laudalla pitkin hallia ja ehkäpä 15 minuuttia oli oikeaa työn tekoa koko päivänä.

Kotiin päästyäni katsoin puhelinta että jos joku olisi kaivannut ja olipa Ninu laittanut viestiä ja melkeinpä saman tien äitikin soitti ja pyysi palvelusta perjantaille että olisin hänen henk koht chauf  perjantai iltana.